Alice Kuipers on vuonna 1979 Lontoossa syntynyt naiskirjailija. Kuipers on opiskellut Manchesterin yliopistossa, mutta asuu nykyään Saskatoonissa, Kanadassa. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu useissa kirjallisuuslehdissä. Terveisin äiti (Life on the Refrigerator Door) on hänen ensimmäinen romaaninsa. Hänen toinen romaaninsa on nimeltään The Worst Thing She Ever Did.
Terveisin äiti kirjan juoni kulkee eteenpäin jääkaapin oveen jätettyjen muistilappujen avulla. 15-vuotiaan Clairen ja hänen äitinsä yhteinen aika on loppumassa. He eivät vain tiedä sitä vielä. Teini-ikäisellä Clairella on ongelmia huomattavasti häntä vanhemman poikaystävänsä kanssa, mutta vähitellen myös koulussa ja ystäväpiirissä. Ongelmista johtuen hänen itsetuntonsa myöskin laskee. Clairen yksinhuoltaja äidin työ ja koti pitää hänet erittäin kiireisenä, ja tämän takia sovituista tapaamisista on vaikea pitää kiinni eikä yhteistä aikaa äidille ja tyttärelle tunnu löytyvän.Hänen äitinsä on kiireinen synnytyslääkäri. He asuvat kahdestaan ja kommunikoivat pääasiassa jääkaapin oveen kiinnitetyillä lappusilla. He harvoin löytävät toisensa samasta huoneesta samaan aikaan, joten ainoa tapa kysyä kuulumisia ja pitää yhteyttä on jääkaapin oveen jätetyt muistilaput. Arjen kiireet vievät aikaa yhdessäololta, eikä ristiriidoilta vältytä.
Kiireisen uranaisen ja teinityttären yhteydenpidon luonne muuttuu, kun äiti sairastuu rintasyöpään. Molemmat ovat yhä kiireisiä: tyttärellä on koulu, ystävät, harrastukset ja satunnaiset työt. Äiti yrittää käydä hoidoissa työn ohella. Näin ollen yhteinen aika ei ainakaan lisäänny. Pelko ja epävarmuus kiristävät äidin ja tyttären välejä.
Viestien sisältö vaihtelee ostoslistoista ja muista arjen asioista isoihin kysymyksiin. Muistilappujen välityksellä kerrotaan mm. päivän tapahtumista, kuulumisista, suruista, iloista ja murheista. Välillä niiden välityksellä riidelläänkin, mutta jälkeenpäin sovitaan ja kerrotaan kuinka paljon toisesta välittääkään Joskus tärkeistä asioista on helpompi kysyä tai kertoa kirjoittamalla kuin kasvotusten. Lopuksi Claire kirjoittaa kaksi pitempää kirjettä äidille, jota ei enää ole.
Alice Kuipersin idea kirjaan syntyi tavallisena arkipäivänä, kun hän löysi kotiin tultuaan hänen poikaystävänsä jättämän muistilapun. Kuuden sanan pituisessa lapussa hän paljasti tunteensa Aliceen. Kuipers mietti, miten on mahdollista kirjoittaa pienistä viiden-kuuden sanan pituisista muistilapuista romaania, mutta halusi kuitenkin yrittää juuri sen haastavuuden takia. Alice halusi, myös muistaa läheistä ystäväänsä kirjoittamallaan teoksella, jonka äiti kuoli rintasyöpään. Kirjailija kertoo kirjoittamisen olleen erittäin tunnerikas prosessi ja hän rakasti tehdä sitä. Hän nautti sen kirjoittamisesta ja se oli hänelle erittäin tärkeä.
Terveisin äiti-kirja on vilaus äidin ja tyttären välisestä siteestä. Kirjan loppua kohden heidän välinen side ainoastaan vain vahvistuu kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kirja on tasapainon etsimistä työn ja perheen välillä ja se on hyvin liikuttava ja koskettavan todellinen kertomus. Katkeransuloinen, hauska, vilpitön sekä tunnerikas teos kertoo läheisyyden ja rakkauden tärkeydestä upealla, yksinkertaisella ja liikuttavalla tavalla.
Vaikka kirjan rakenne onkin yksinkertainen ja se on helppolukuinen, se ei siitä huolimatta ole helppo. Kirja nostaa pintaan ajatuksia ja joidenkin kohdalla kyyneleitäkin. Intiimi ja elämänmakuinen sekä todentuntuinen teos pistää aivan varmasti jokaisen lukijan miettimään vähintään kerran, mikä on tärkeintä elämässä, työt vai läheiset ihmissuhteet?
Kirja on ehdottomasti suunnattu naisille,kaikenikäisille, mutta miksei myös miehille, jos vaikka heille avautuisi jotain naisten maailmasta.
"Sinä unohdit viikkorahani. TAAS."
" Rakastan sinua. Tulen kotiin kahdeksan maissa."
Olen lukenut kirjan, ja jo valmiiksi helposti syyllistyvänä päädyin tietenkin huokailemaan, että olen sekä huono äiti että huono työntekijä. Onko jossakin joku, joka osaa hoitaa työnsä - tai opiskelunsa - hyvin niin, että ihmissuhteet eivät kuitenkaan kärsi?
VastaaPoistaNiin kuin sanot, kirjan idea on simppeli ja lukeminen tavallaan helppoa, mutta muistilaput ovat kyllä kiinnostava tapa välittää tarina. Lukijalle jää aika paljon aukkoja täytettäväksi, ja se varmaan saa myös enemmän siirtymään omiin pohdintoihin kuin suoraviivainen tarinankerronta.
Jos kerran selvisit helposti muistilapuista koostuvasta romaanista, siirry toki vielä astetta vaikeampaan: Hannu Luntialan Viimeiset viestit koostuu 160 merkin tekstareista.